Perillä Firenzessä! JIPPII! Tulimme Taksilla lentokentältä keskustaan ja kuski otti n 25 €. Matka kesti kentältä 20 min ja siinä samalla saimme vähän esimakua paikallisten kuljetajien (taksin) käyttäytymisestä. Rentoa ja vauhdikasta, toinen käsi äänimerkkiä säästelemättä ajamista. Kaahailunsa lomassa ehti vielä kyselemään mistä maasta olemme kotoisin ja opettamaan kuinka hotellimme katuosoite kuuluu aidosti lausua.
 Kun olimme hotellimme kohdalla, ei muutakuin auto tiensivun parkkiin eli siis käytännössä tukimme toisen kapean kaistan ja tavarat pois autosta. Kujettaja nousi ottamaan tavarat pois autosta ja kentän päässä hän myös lastasi ne sinne. Ottakaa opiksi suomalaiset taksikuskit!
Siitä sitten kiipesimme korkeahkon metallikaiteen yli kapoisalle jalkakäytävälle ja eikun hotelliin.
Hotellimme on todella hyvällä paikalla, vaikkei mikään viiden tähden mesta olekkaan (yksi tähti näkyy olevan huoneen seinässä olevassa infotaulussa).
Hotellin porraskäytävä ei menisi Suomessa läpi mistään turvallisuus ym. säädöksistä. Taitaa olla vielä vuoden 1965 tulvien jälkeisellä korjauksen suunnitteluasteella. Ensimmäinen ajatus oli: "Voi vittu! Millainenhan torakkahotelli tämä onkaan?" Ei kuin hissillä ylös ihmettelemään.
 Meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan ja näytettiin missä huoneemme on, mutkikkaan käytävän takana.
Huoneemme nro 34 on hyvän askeettinen (saimme myöhemmin Susanilta kuulla, että hän oli vartavasten varannut ko. huoneen meille kun teimme varausta hotelliin, sillä sieltä on hänenkin mielestä kaikkein kaunein näkymä kattojen korkeudelta Oltarnon puolelle). Kun majoitukseemme ei kuulu omaa kylppäriä, sen korvaa huoneen kaakeloitu nurkka, missä on lavuaari ja "pideepönttö!!!??" Pönttöä käytimme iltaisin jalkojen pesuun. Parisänkymme on vanha rautasänky, sellainen mitkä suomessa oli yleisiä 1800-luvulla, mutta tarpeeksi pitkä meikäläiselle ja sopivan leveä löhöilyyn.
Saavuimme perille noin klo 21 (siis hotelliin).
Kamat kaappiin ja lähdimme ulos kiertelemään. Ensiksi kiersimme valtavan kokoisen Duomon. Väkeä oli ulkosalla todella paljon, mutta kukaan ei ollut kännissä, vaikka onkin perjantai-ilta!
Kävelimme Piazza della Signorialle ja siellä soitti sonfoniaorkesteri. Upea kaupunki näin yöllä ja mitähän se sitten onkaan päivällä?
Hotellihuoneemme ikkunasta avautuu aivan sairaan makee kattomaisema Olntarnion puolelle ja vasemmalle päin kun kurkkaa, niin näkyy Duomo ja sen Campanile (kellotorni). Lepakot lentelevät ja sisäpihan takaa kantautuu läheisen ravintolan ääniä (ko. ravintolasta tulikin sitten kantaruokapaikkamme).
|
